tiistai 17. lokakuuta 2017

Euroopan pääkaupungit haltuun - Oslo ansaitsi toisen mahdollisuuden

Kunnianhimoinen suunnitelmani on tutustua kaikkiin Euroopan pääkaupunkeihin. Kun nyt olen käynyt kaikissa Euroopan itsenäisissä valtioissa ja useimmilla itsehallintoalueillakin, tuntuvat pääkaupungit  sangen loogiselta jatkumolta.  Listaltani puuttuu muutama Balkanin pääkaupunki (niitähän nykyään riittää) ja sitten tietysti Ankara. Tarkkaan ottaen  se on tietenkin Aasiassa, mutta...

Ajattelin kuitenkin aloittaa tämän ehkä aikaavievänkin keräilysarjan Oslosta sillä vaikka Norja on minulle hyvinkin tuttu paikka niin Oslossa olen käynyt yhden ainoan kerran ja sekin kerta oli joskus viime vuosituhannella (en nyt laske mukaan kaikkia Oslon lentokentällä vietettyjä tunteja) joten Oslo tarvitsi ehdottomasti päivitystä. Nyt oli totisesti aika antaa Oslolle toinen mahdollisuus.
Miksi Oslossa ei piipahdeta kuten Tukholmassa tai Tallinnassa? Huokeiden alkoholijuomien tai suurten halpamyyntiketjujen asemesta norjalaiset tarjoavat turisteille karheita villapaitoja, lusekofte, pienoisjääkarhuja  ja Jäämeren turskaa. Kylpylöiden ja ravintoloiden asemesta norjalaiset mieluummin lähtevät tuntureille vaeltelemaan repussaan brunostvoileivät ja paketillinen Kvikklunsjia. Rikkaan öljyvaltion kansalaisilla on varsin kohtuulliset huvit.

Norjahan ei todellakaan kuulu budjettimatkailijan topteniin, mutta kiitos lentoyhtiö Norwegianin alituisten kampanjahintojen Osloonkin pääsee nykyisin sangen edullisesti ja mikäli aikoo kierrellä Oslon nähtävyyksiä on 24 tai 36 tunnin Oslo-passi, jonka saa jo heti rautatieasemalta kannattava investointi. Lentokentältä muuten liikennöi kaksi erilaista junaa, Flytoget on tuplahintainen, mutta kulkee useammin.
Oslon keskusta on jokseenkin kompakti joten bussia tarvitaan harvakseltaan, tuskin ollenkaan jos asuu keskustassa. Meidän hotellimme Scandic Viktoria oli hyvä valinta, se sijaitsi korttelin päässä rannasta ja kaupungintalosta, siellä oli kaikki tarvittava ja kehuja on aivan pakko antaa mahtavasta aamiaisesta.

Hauska yksityiskohta hotelli Scandic Viktoriasta


Tutustumismatkaamme oli varattu kaksi päivää ja näistä toinen oli maanantai. Kaikki jotka joskus käyvät museoissa tietävät, että museot ovat ympäri maailman useinmiten kiinni maanantaisin. Tämä rajoitti nähtävyyksien katselua, sitä häiritsi toisaalta myös sade maanantaiaamupäivänä, ei kuitenkaan mikä outo sääilmiö lokakuun alussa.
Koska olimme jo sunnuntaina saaneet nauttia merimatkasta ja Bygdøyn meriaiheisista museoista  lue tästä keskityimme maanantaina kaupungin keskustaan.








Oslo Sentralstasjonista käytetään nimeä Oslo S, minkä heti opinkin kun etsin lentokentällä pääteasemaa. Rautatieaseman tiikeri on jokaisen turistin pakko kuvata, se on lahja 1000-vuotiaalle Oslolle. Tämä Elena Engelsenin 4,5-metrinen pronssitiikeri on Oslon symboli, kaupungin lempinimihän on Tigerstaden.



Rautatieasemalta alkaa kaupungin pääkatu, Karl Johans gate. Se on saanut nimensä Norjan aikaisemman kuninkaan Karl Johanin mukaan ja loppuu loogisesti Kuninkaanlinnaan ja parinsadan hehtaarin puistoon. Pääkadun varrelta löytyy mm. Oslon katedraali, Kansallisteatteri ja Parlamenttitalo ja tietysti messevimmät liikkeet ja hintavimmat ravintolat.


Seinää koristaa astrologinen kello

     Katumuotia 2017. Kadun päässä pönöttää Kuninkaanlinna


Läheltä Kuninkaanlinnaa löytyy Ibsen-museo, talo jossa Henrik Ibsen eli ja työskenteli aina kuolemaansa 1906 asti. Henrik Ibsenhän oli suuri norjalainen näytelmäkirjailija jonka teoksia ovat mm. Peer Gynt ja Et dukkehjem. Koska tyttäreni on saanut nimensä viimeksimainitun teoksen sankarittaren mukaan oli meidän tietysti mentävä katsomaan hänen nimensä innoittajaa. Museossa opin, että Ibsen oli itsekäs sovinisti jossa oli narsistisia piirteitä. Kirjailijana hän kuitenkin oli omalaatuisensa ja hänen teoksensa poikkesivat valtavirran ajattelutavasta.



Seuraava kohteemme oli 1300-luvulta oleva Akerhusin linnoitus joka rakennettiin suojelemaan kaupunkia ja  nykyaikaistettiin renesanssityyliin 1700-luvulla. Täällä yleisö pääsee linnoitukseen kappeliin ja kuninkaalliseen mausolemiin sekä juhlahuoneistoon - paitsi tänään. Syystä, että sattuu olemaan maanantai tai jo lokakuu tai molemmista tämä linnoitus oli kuitenkin suljettu ja saimme tyytyä ihailemaan sitä vain ulkoapäin. Tuuli ja sade yltyivät joten olisimme arvostaneet enemmän sisätiloja.
Linnoituksen muurilta saimme kuitenkin ihailla risteilyaluksia jotka poikkesivat pariksi tunniksi satamaan.


  Akerhusin linnoitus. Tänne ei ole tulemista!





Satamassa kohoaa korkeuksiin myös Kaupungintalo, Oslo Rådhus. Se on mahtipontisen näköinen kolossi kaksinen punatiilitorneineen. Kaupungintalo on Arnstein Arnebergin ja Magnus Poulssonin suunnittelema, oman aikansa modernia arkkitehtuuria, nimittäin vuoden 1950. Useimpien huoneiden sisäseinät ja osa katoistakin on koristeltu maalauksin. Aiheet on poimittu Norjan historiasta, kulttuurista ja työelämästä. Seinä jolla esimerkiksi erityyppiset työläiset uurastavat muistuttaa sosialistisen realismin taideteoksista. Jotkut huoneet ovat kuitenkin poikkeavia, yhdestä huoneesta löytyy esim. aito Munchin teos.
Talo tunnetaan varmaankin yleisemmin siitä, että siellä jaetaan vuosittain joulukuussa Nobelin rauhanpalkinto.




Talon seinissä on myös reliefeja, ulkoa ja sisältä löytyy veistoksia. Suihkulähteen linnut on veistänyt Emil Lie. Itäisen tornin kello soittaa melodioita koko päivän.


Kaupungintalon istuntosali jonka kalusteet ovat tammea ja seinät pellavatapettia.




Migreeniseinä


Historian hämäristä 50-luvulle

Pitkät lasivitriinit sisältävät lahjoja eri maiden valtiovierailta



Viimeisenä kohteenamme oli Ooppera- ja balettitalo, joka on valmistunut vuonna 2008. Täytyy sanoa, että lankesin täysin sen pauloihin. Talo on valkoista Carreran marmoria ja lasia. Talo nousee suoraan Oslovuonosta, osa siitä jääkin merenpinnan alapuolelle. Tarkoitus on, että se muistuttaisi jäävuorta minkä se toki  tekeekin. Sen pinnat ovat viistoja, ylös katolle pääsee jyrkkää ylämäkeä tai portaita ja katolla voi vaeltaa halunsa mukaan. Piha viettää suoraan mereen. Kuulin, että sateella ja pakkasella marmori on hyvin liukasta ja että jotkut hurjapäät skeittailevat alas rinnettä. Koko konstruktio on järkyttävän epäkäytännöllinen, mutta samalla rohkean ja uraauurtavan arkkitehtuurin ja kauneuden ruumiillistuma.
Sisältä löytyy kolme salia, ravintola, merenalainen pubi ja kahvila. Sisustus on pelkistetyn tyylikästä. Tarkoitus on, että talo ei palvelisi ainoastaan korkeakulttuurikohteena vaan kuka tahansa voisi vaellella talon katolla ja järjestää vaikkapa piknikin.
Ympärillä ja ympäristössä rakennetaan, tästä on tarkoitus kuitenkin tulla ökykaupunginosa.





Aallot nuoleskelevat oopperarakennusta


Useimmat pinnoista ovat viistoja





Talon seinä muodostuu kuplista.

 Pelkistettyä arkkitehtuuria


Sade oli jo tauonnut ja aurinko kuivattanut pinnat joten näihin tunnelmiin loppui kaupunkikiertokäyntimme. Oli jo ruokailun ja lentokenttäjunamatkan aika.

Seuraa fammon vaeltelua myös Instassa 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikinkien jalanjäljillä




Kahden naisen pienretkikuntamme on juuri saapunut aamulennolla Osloon ottamaan selvää ovatko norjalaiset todellakin nimensä veroista merenkävijäkansaa. Olemme saaneet vinkin, että Bygdøyn niemestä saattaisimme löytää todisteita tälle teorialle, joten askellamme reippaasti kohden kaupungintalon laituria. 
Aivan oikein, sieltä lähtee alus Bygdøyhin puolen tunnin välein. Koska edellinen alus on jo kaikonnut jäämme odottamaan seuraavaa. Odottaessamme löydämme jo todisteita siitä, että täällä osataan ainakin rakentaa laivoja.


Purjeveneellä emme pääse ajelemaan vaan vesibussi on moottorikäyttöinen, se kuljettaa meidät reippaasti Bygdøyhin, astumme rantaan ja seuraamme opasteita kilometrin verran, jonka jälkeen valppaat silmämme havaitsevat valkean rakennuksen jossa teksti: Vikingskipsmuset. Täältä saattaa löytyä todisteita teoriallemme.



Osebergskipet



Aivan oikein, rakennus sisältää kolme mahtavankokoista viikinkivenettä, Osebergin veneen, Gokstadin veneen ja  kovasti kärsineen näköisen, Tunen veneen. Kaikki kolme ovat aitoja, maan alta esiin kaivettuja viikinkiveneitä. Viikinkiruhtinaiden viimeinen leposija on nimittäin sijainnut veneessä tuttujen esineiden ympäröimänä.Tarkastelemme hämmentyneinä maailmankarttaa mikä näyttää kaikki viikinkisoturien käyttämät reitit. Eurooppa on käynyt hyvinkin tutuksi, missä vain jokia virtasi, siellä olivat viikingitkin herättäen kauhua ja pelkoa asukkaiden keskuudessa. Venäjä oli tuttu paikka ja matkat suuntautuivat aina Mustalle merelle ja Kaspianmerelle asti. Toisaalta Islanti ja Brittein saaret olivat nekin  läpeensä koluttuja, Grönlannissakin käytiin ryöstöretkillä ja aina Kanadassa asti.
Rakennuksessa on lisäksi oheisesineistöä ja vanhoja tekstiilinpalasia. Olivatpa viikingit tyylikkäitä poikia, heillä oli jopa Burberry-ruutukuosia!


Gokstadskipet


Olemme nyt sangen vakuuttuneita siitä, että joskus muinoin norjalaiset ovat seilanneet paljonkin, väittämän mukaan jo ennen kristinuskon rantautumista Norjaan. Epäilemme kuitenkin, että purjehdustaito unohtui noiden ryöstöretkien myötä ja päätämme jatkaa omaa tutkimusmatkaamme.


Niemen toiselta puolen löydämme mahtavankorkuisen, harjakattoisen rakennuksen. Eipä ihme, että rakennus on korkea sillä se kätkee sisälleen kokonaisen laivan. Laivan nimi on Fram ja nimen oli tarkoitus olla enne (perille).
 Tämä 39-metrinen, 10 metriä leveä, moottorikäyttöinen alus rakennettiin alunperin Fridtjof Nansenin käyttöön hänen lähtiessään valloittamaan Pohjoisnapaa. Navalle asti retkikunta ei koskaan päässyt, mutta tällä aluksella aluksella toinen löytöretkeilijä, Roald Amundsen  matkasi miehistöineen Norjasta Etelänavalle 1905. Matka oli jännittävä sillä samaan aikaan, mutta eri reittiä lähti toinenkin seurue etelänavalle, nimittäin britti Robert Scott miehineen. Amundsen miehistöineen voitti tämän kilpajuoksun, mutta voitto maistui karvaalta koska Scott miehistöineen menehtyi paluumatkalla ja koko maailman sympatiat olivat hänen puolellaan.
Amundsen purjehti myös sekä koillisväylän että luoteisväylän ja tutki sitten pohjoisnavan aluetta. Hänen uusi laivansa Maud juuttui kuitenkin jäihin. Pohjoisnavan yli Amundsen kuitenkin pääsi - tosin lentäen.








 Rekonstruoitu kokki
Laivalla saattoi myös musisoida
Laivan hytti.


Saamme vaellella sisällä monikerroksisessa Framissa. Miehillä oli kyllä napavaelluksensa aikana hylkeennahka- tai susiturkit ja lumikengät, mutta kuinka paljon helpompaa olisi ollut vetäistä päälleen goretexit ja sujauttaa käteensä thinsulatehanskat ja vetää jalkaansa lasikuitusukset puisten ja mäystimillisten sijaan.

Museossa on myös laivasimulaattori johon jonotamme saadaksemme autenttisen tunnun napaolosuhteista. Hyytävä kylmyys ympäröi meidät simulaattorissa, pari sinertävää merimiestä tuijottaa meitä punkistaan avonaisin silmin kuoliaiksi jäätyneinä. Huh,huh, ihanaa päästä takaisin lämpimään halliin eikä jäädä arktisiin olosuhteisiin vuosikausiksi.
Tunnustettava on, että Amundsen oli kovapintainen ja taitava naparetkeilijä. Hän otti mallia eskimoiden selviytymistavoista ja kesti hyvin matkojen rasitukset. Hän käytti mm. rekikoiria ahkioiden vetämiseen kun taas Scott turvautui siperialaisiin hevosiin jotka eivät kestäneet kylmiä olosuhteita ja ruoanpuutetta.
Loppu koitti kuitenkin Amundsenillekin kun hänen lentokoneensa hävisi sen etsiessä toista kadonnutta konetta. Rakkaasta Jäämerestä tuli Amundsenin hauta.


Fram-museota vastapäätä tietyön takana on toinenkin vaatimattoman näköinen museo. Ulkonäkö kuitenkin pettää, kyseessä on kuuluisa Kon-Tikimuseo.

Balsapuinen Kon-Tiki

Lautan hytti jossa makuutilat



Museossa on näytillä kaksi lauttaa Kon-Tiki ja Ra II.
Kon-Tiki on kotitekoinen, balsapuinen lautta jolla norjalainen etnologi Thor Heyerdahl skandinaavimiehistöineen ylitti Tyynen valtameren vuonna 1947. Hän halusi osoittaa, että Polynesia oli saanut asukkaansa Etelä-Amerikasta ja onnistuikin ajelehtimaan merivirran ja purjeen avulla 6900 kilometriä pitkän matkan Perun rannikolta Pääsiäissaarelle ja näin osoittamaan teoriansa oikeaksi. Matka kesti 101 vuorokautta ja maihin Kon-Tiki kolahti Raroian atollille. 
Miehet myös filmasivat koko matkan ajan ja matkasta tehty dokumentti voitti dokumentti-Oscarin vuonna 1951.

Muu maailma ei ihan heti niellyt väitettä siitä, että Pääsiäissaaret olisi voinut saada asukkaansa toiselta mantereelta Amerikasta, mutta myöhemmät asujamiston geenitutkimukset ovat osoittaneet, että näin todellakin on asian laita.


Pääsiäissaaren jumalhahmo



Kaislavene Ra II

Heyerdahlin seuraava projekti oli osoittaa, että kaislaveneellä pystyy purjehtimaan mannertenvälisiä matkoja. Aluksen nimi oli Ra egyptiläisen auringonjumalan mukaan ja sen oli tarkoitus purjehtia Marokosta Amerikkaan osoittaakseen, että mannertenvälinen matka kaislaveneellä oli mahdollinen.  Vene kuitenkin vettyi ja upposi kesken matkan.  Heyerdahl rakennutti kuitenkin uuden veneen intiaanien veneenrakennustaitoja hyväksikäyttämällä ja tämä Ra II purjehtikin sitten Marokosta Amerikkaan. 57 päivän kuluttua ja 6100 kilometriä myöhemmin se oli perillä.


 Meidän kahden naisen retkikuntamme tunnelmat muistuttavat Scottin naparetken tunnelmia, kova nälkä nimittäin vaivaa. Senpä takia rantaudumme kaupungin puolelle ja päätämme mennä Hard Rock Cafeen lepyttelemään vatsojamme.

Syödessämme pohdimme mikä oli tyypillistä norjalaisille merenkävijöille. Seikkailunhalu, itsepäisyys, periksiantamattomuus, sitkeys, arvostuksen ja menestyksen tarve, kyky kestää rasituksia, epäonnistumisia ja pettymyksiä.
Entä ovatko kaikki viikingit, tutkimusmatkailijat ja merenkävijät jo mennyttä aikaa?
Katselemme ympärillemme, eihän toki, koko ravintola näyttää olevan täynnä norjalaisia viikinkejä.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Split - Adrianmeren helmi

Täytyy tunnustaa etten ollut edes Splitiin menossa, ajattelin käydä Dubrovnikissa  ja matkustaa sieltä Sarajevoon. Mutta sitten hoksasin Finnairin superhalvat lennot Splitiin ja mikä ettei...
Eipä tarvinnut katua sitä päätöstä.


Miksi siis Split on hyvä matkailukohde?


Split näyttää ja tuntuu italialaiselta kaupungilta, kuitenkin siinä on balkanilainen alakulon raita.
Splitistä on lyhyt matka joka puolelle, sieltä pääsee kätevästi mielenkiintoisiin kaupunkeihin kuten Dubrovnik, Mostar, Sarajevo, Pula, Trogir, Zagreb.
Sieltä pääsee myös kuuluisille saarille kuten Brač, Hvar ja Korčula.
Luontoihmisille Split on loistava kohde, sieltä on nimittäin kätevä automatka luonnonsuojelualueille Krkaan ja Plitvičeen.
Halutessaan voi viettää rantalomaa, Splitissä ja sen ympäristössä on runsaasti kaikentyyppisiä rantoja, vesi on puhdasta ja turkoosia, ainakin vähän kaupungin ulkopuolella.
Itse Splitin kaupunki ja etenkin sen keskusta Vanha kaupunki ovat täynnä historiaa.
Koska Split on Kroatian toiseksi suurin kaupunki eikä vain ainoastaan turistikeskus sieltä löytyy ravintoloita, kulttuuririentoja kuten ooppera ja shoppailumahdollisuuksia niitä kaipaaville.


Suurimman osan Splitin Vanhaa kaupunkia täyttää keisari Diocletianin loistelias palatsi. Sitä rakennettiin 10 vuoden ajan vuoden 300 hujakoilla.  Rakennuksen valkoinen kivi on laivattu Bračin saarelta, pylväät ja sfinksit on tuotu Egyptistä. 
Kadut Vanhassa kaupungissa ovat kapeita ja loppuvat usein umpikujaan, jokaiseen koloon on mahdutettu kahvila, galleria tai muu liike.
Useimmissa taloissa asutaan. Yllättäen keskellä marmoripäällysteisiä katuja tullaankin talojen ympäröimään puutarhaan, pyykit liehuvat narulla ja hedelmäpuiden oksat notkuvat. Talot ovat ehkä vähän rapistuneita, mutta onhan toki  luksusta omistaa oma piha ja puutarha keskellä Vanhaa kaupunkia.






Pyykkipäivä täälläkin




Turistiviihdykettä




Akustiikka vanhassa linnassa toimii




Vetää kaikista ovista ja vielä katostakin


Jupiterin patsas on saanut ympärilleen oman temppelin


Katakombit ovat saaneet uuden elämän basaarina. Alhaalla maan alla on myös arkeologinen museo. Tässä  museon kaivo.





           Vanhaa säästäen ja uutta lisäten

Kaupungissa rakennetaan myös uutta. Kansainväliset vaateketjut ja muut kaupat ovat valloittaneet uudisrakennukset.





Koska kadut Vanhassa kaupungissa ovat hyvin kapeita käytetään huoltoautoina aivan tietynnäköisiä miniautoja.

Kaupungin länsipuolella on Marjanin kukkula ja siellä monta kilometriä pitkä puistoalue, tai oikeastaan metsä. Siellä voi vaeltaa, hölkätä, pyöräillä tai uida ja näytti siellä olevan eläintarhakin, tosin toistaiseksi suljettu. Marjanille pääsee portaita pitkin Vanhasta kaupungista. Siinä puolivälissä kukkulaa oli minun huoneistoni - tai no niin, itseasiassa vain huone ja kylpyhuone. Ulkona oli myös patio minkä isäntä oli täyttänyt kukilla ja kynttilöillä.

Marjanilla on myös kahvila ja näköalatasanne mistä voi ihailla alapuolella lepäävää kaupunkia.


Jo 1400-luvulla täällä asui erakkoja luolissa



Onhan Marjanille kunnon pyörätiekin



Näköala Marjanin kukkulalta alas satamaan


Lähin ranta kaupunkialueella on Bačvicen hiekkaranta mikä varsin matalapohjaisena on ideaali pikkulasten hiekkaleikkeihin. Aikuista ehkä vähän ärsyttää kun joutuu kahlaamaan ja kahlaamaan päästäkseen uimaan. Eteenpäin rantaa kävellessä uimarantoja löytyy lisää.
Marjanin puolella on runsaasti uimapaikkoja, lähimmässä voi uida altaassa tai meressä laiturilta käsin. Mahtava paikka uimiseen ja myös auringonottoon sitä haluaville.

Monien mielestä paras uimaranta on Marjanin pohjoispuolella sijaitseva Bene-ranta, mutta sinne on vähän matkaa.




  Trogir on vaihtoehto


Hyvien yhteyksien päässä on myös Trogir, se on Unescon maailmanperintökohteeksi valittu kaupunki lähellä  Splitiä. Sinne oli bussiyhteys, joka kuulemma on kuuma ja ruuhkainen, siksipä valitsinkin satamasta vesibussin. Kyyti oli mukavan raikasta ja matka kesti  tunnin. Hinta oli 35 kunaa (4€)
Trogiriin tehdään pakettimatkoja, mikäli haluaa viettää lomansa pienemmässä kaupungissa ja nauttia tämän 1800 vuoden ikäisen museokaupungin  sykkeestä, renessanssi- ja barokkirakennuksista niin Trogir on mainio vaihtoehto.




Trogirin vanhakaupunki




Yksi kaupungin porteista


Rantakatu ja satama


Kamerlengon linnoitus

Pyhän Dominicin luostari


Viimeinen lautta Splitiin lähtee 18.30, sillä palasin takaisin Splitiin ja koko veneellinen meitä turisteja eri maista ihasteli kaunista auringonlaskua merellä. 

Ja olihan sitä suoranainen pakko käydä tutustumassa myös Krkan kuuluisiin vesiputouksiin, mutta niistä tarkemmin seuraavassa postauksessa.