tiistai 27. joulukuuta 2016

Tulipahan käytyä - 2016 matkailuvuosi

 Muiden ryhmäläisten innostamana tarkastelen minäkin nyt mennyttä vuotta huomaten, että kyllä vaan, vuosi 2016 on ollut hyvä matkavuosi.
Vuosi alkoi heti mukavasti, matkustimme isännän kanssa Kanarialle. Aattona ajeltiin Gran Canarian vuoristossa ja uusi vuosi otettiin vastaan ilotulituksen räiskeessä Inglesissä. Neljä päivää siinä meni retkeillessä saaren eteläosissa  ja neljän päivän kuluttua siirryimme Las Palmasiin. Loppiaisaattona saimme  Palmasissa nauttia  upeasta paraatista ennen kuin oli aika palata kotiin.




Ehdin olla viikon verran kotona ennen kuin lähdin tätini kanssa Gambiaan. Isäntä sanoikin, että oli täysin turhaa lentää kotiin kun kone Gambiaan meni jälleen Palmasin kautta.
Viikko vierähti nopeasti Gambiassa ja sieltä teimme päiväretken Senegalin puolelle. Kohde oli minulle uusi, maa on yksi Afrikan köyhimmistä eikä varmasti jätä ketään kylmäksi. Matkastamme voit lukea tästä



Tammikuun lopussa teimme kollegoiden kanssa messuristeilyn Tallinnaan, laivasta pääsi maihin kolmeksi tunniksi, mutta me jäimme Kalev Spahan kolmeksi yöksi.



Helmikuussa olin Helsinki-Tukholma-perheristeilyllä- Seuranani oli tytär ja tyttärentytär. Laivahan on Tukholmassa vain aamun ja iltapäivän, ehdimme kuitenkin nauttia kirpeästä talvisäästä ja tutustua Nordiska Museetin näyttelyyn. Museossa on leikkihuone (maksullinen) jossa vielä 11-vuotiaskin olisi saanut tuntikausia kulumaan. Leikkihuoneessa on mm. 1900-vuosisadan alun kauppa. Suosittelen lapsiperheille.





Ehdinhän siinä olla hetken töissäkin välillä kunnes koitti hiihtoloma ja suuntasin kollegan kanssa Brasiliaan. Riossa vierähti runsas viikko. Viikon antia olivat paitsi pitkät hiekkarannat Ipanema ja Copacabana myös tietysti sambaesitykset, Sokeritoppavuori ja Kristus-patsas. Postaus Ipaneman aamut kertoo päivästä Riossa.






Huhtikuussa lähdin aika yllättäen viikon työmatkalle Ranskaan parin oppilaan kanssa. En ollutkaan aikaisemmin ollut Lyonissa, olin vain ajanut ohi. No, nythän sekin epäkohta korjattiin.Lyonissa on mm. mielenkiintoinen, historiallinen vanha kaupunki ja osa siitä jää kahden joenuoman väliin. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluu myös amfiteatteri ja korkealla vuorella sijaitseva Notre Dame de Fourvière-kirkko.


 Kuun lopussa vietimme kolmen kollegan kanssa jälleen pari yötä Tallinnassa, olimme nimittäin saaneet hankituksi liput Ooperifantoom-esitykseen. (Oopperan kummitus).Ohjelmaa oli  riittävästi kahdeksi päiväksi, mm. käynti Teletornissa ja Armastus-näyttely Kadriorgin palatsissa.  Oikein rentouttava pyrähdys.



Tulihan se kesälomakin sitten vihdoin ja oli jälleen perheloman aika. Lähdimme reissuun minä, poika, miniä ja kolme lastenlasta. Kohteena oli Amsterdam ja koska nuorin lapsenlapsista oli vasta 11 kk,, lentomatkan pituuden piti olla järkevä. Lapsille sopivia kohteita olivat ainakin tekninen museo Nemo ja Stedelijkin taidemuseo.



Kesäloma meni purjehtiessa. Kesäkuussa pyörimme Turun saaristossa, heinäkuussa teimme vähän pidemmän matkan lähtien Saaristomerelle ja sieltä lahden yli Öregrundiin. Koska tuulet olivat suotuisat matkasimme sieltä etelään, ensin Grisslehamniin ja sieltä Väddön kanavan kautta Norrtäljeen. Sää suosi joten seuraavana vuorossa oli Arholma, mukava majakkasaari ja sen jälkeen vuorossa olikin jo Maarianhamina Suomen puolella. Parisen viikkoa siinä vierähti.




Kuvassa Lappon satama

Elokuun alussa alkoivat jälleen työt, eivätkä ne sallineet minkäänmoista matkustelua ennen lokakuuta. Silloin lähdimme tädin kanssa Intian kierrokselle. Kuuluisa kultainen kolmio alkoi Delhistä, jatkui Agraan, sieltä Jaipuriin ja päättyi jälleen Delhiin. Tästä matkasta voit lukea bloggauksesta tiikeriä etsimässä



Vuoden viimeinen matka suuntautui Madeiralle talvea pakoon. Madeirakin oli minulle ennen näkemätön kohde. Saarella on aina sopiva lämpötila, hyvät liikenneyhteydet ja englannilla tulee hyvin toimeen. Matka katkaisi sopivasti syksyisen pimeän ja kylmän putken. Tulin sopivasti takaisin itsenäisyyspäivänä. Silloinhan voikin jo ruveta ajattelemaan jouluvalmisteluja.



Nopean summauksen jälkeen vierailukohteina olleet maat: Espanja, Viro, Ruotsi, Gambia, Senegal, Brasilia, Ranska, Alankomaat, Intia ja Portugali. Lisäksi välilaskut Turkissa, Iso-Britanniassa, Norjassa ja Saksassa. Näistä maista 4 oli uusia matkakohteita.
Suomessa tuli tehtyä lähinnä päivän tai parin autoiluretkiä purjehdusretkien lisäksi.
Kaikista matkoista, lyhyemmistä ja pidemmistä olen kiitollinen. Niin kauan kun terveys on hyvä, jalat kantavat ja pää kestää on maailma avoin.

Ensi vuonna odottavat uudet kokemukset. Vuoden kohokohdaksi noussee suvereenisti helmikuun risteily Buenos Airesista Valparaisoon, Siitä sitten varmastikin tarkemmin ensi vuonna.
Hyvää matkailuvuotta 2017 jokaiselle!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Madeira

Vihreä saari keskellä Atlanttia


Virhe heti alkuun, Madeira on itse asiassa saariryhmä, joka koostuu vanhimmasta saaresta Porto Santosta, Madeirasta ja Llhas Desertasista (hylätty saari). Saaret syntyivät tulivuorenpurkauksessa 20 miljoonaa vuotta sitten ja saarilla näkyy hyvin niiden laavainen alkuperä.
 Saari muodostui laavasta
 Hotellini mainio maamerkki
 Rantatie kulki välillä luolassa

Saaret saivat kauan olla rauhassa, olivathan ne merkitty vanhoihin karttoihin ja niillä käytiinkin joskus, mutta vasta 1400-luvulla saaret rupesivat kiinnostamaan löytöretkeilijöitä. Prinssi Henrik Purjehtija lähetti kapteeni Joao Goncalvesin matkaan ja tämä rantautui Porto Santoon (siunattu satama) vuonna 1418. Pari vuotta myöhemmin Goncalves palasi takaisin ja löysi toisen saaren joka sai nimekseen Ilha da Madeira (metsäinen saari). Madeira julistettiin Portugalille kuuluvaksi ja siitä alkoi saarten asutus.

Saarten varhaiset asukkaat elivät maanviljelyksellä ja ehdottomasti tärkein vientituote oli sokeri.
Niinpä sattuikin, muuten vuonna 1478, että sokerikauppiaanakin tunnettu merenkävijä Kristoffer Kolumbus saapui saarelle bisnekset mielessään. Mutta kuinkas sitten kävikään; suurta rakkautta tai ei, mutta Kolumbus nai Santon kuvernöörin tyttären ja asettui saarelle asumaan. Seuraavana vuonna syntyi esikoinen, poikalapsi. Tästä lähtien lähteiden tiedot ovat ristiriitaisia, jotkut lähteet kertovat vaimon kuolleen ja Kolumbuksen palanneen   saarille vasta 1498 purjehtiessaan Uuteen maailmaan, toiset lähteet väittävät Kolumbuksen asuneen saarilla välillä pitkiäkin aikoja.

Madeira kuuluu vieläkin Portugalille vaikkakin sillä nykyisin on itsehallinto. Tämän autonomian se sai vuonna 1976. Sillä on myös  oma presidentti ja hallitus.
Mutta mitkä ovat Madeiran elinkeinot?  Mistä Madeira saa elantonsa?

1400-luvulla ykköstuote oli sokeriruoko ja sillä Madeiran kauppiaat rikastuivat 150 vuoden ajan. Sitten valitettavasti Amerikka valtasi sokerimarkkinat tuottamalla edullisempaa sokeria.
Eipä siinä mitään, oli keksittävä uusi elinkeino. Se löytyi viinistä.
Madeira on kuin tehty viininviljelyyn. Saarten lämpötila on ideaalinen, milloinkaan ei ole liian kylmää, sadonkorjuuaika on pitkä; koska viiniköynnökset kasvavat vuorenrinteillä aloittavat poimijat alempana sijaitsevista makeista viinirypäleistä edeten yhä ylemmäksi ja kuivempiin rypälelaatuihin.
Madeiran ehkä kuuluisin viini on malvasia.
Funchalissa, Madeiran pääkaupungissa voi vierailla vanhassa luostarirakennuksessa sijaitsevassa The Old Blandy Wine Lodgessa. Siellä sijaitsee viininvalmistamo, viinipuoti, viininmaistelubaari ja viinimuseo. Baarissa voi makustella erilaisia viinejä ja päättää sitten ostaako vai eikö.

 Madeiran nimikkoviini lähdössä maailmalle

 Ja onhan siinä aromit tallella


 Baarissa sitä on lisää
Museon antia


Kun puhutaan viljelyskasveista ei pidä unohtaa hedelmiä. Jos sokeri oli valkoista kultaa niin banaanit ovat keltaista kultaa. Banaaniviljelmiä näkyykin ympäri saarta.


Banaanit ovat jotenkin erimallisia kuin totutut banaanit


Banaaniviljelmiä löytyy joka puolelta


Eksoottisempiakin hedelmiä on toki tarjolla


Ja kun saarella ollaan niin kyllä kalastuskin on varteenotettava elinkeino. Yleisin saalis muodostuu
makrilleista, tonnikalasta, boniiteista ja marliineista

 Kalaa saa kuivattuna
 tai tuoreena

Kuvat ovat torilta nimeltään Mercado dos Lavradore, nähtävyys Funchalissa


Madeirasta puhuttaessa kuitenkin  tärkein tulolähde on varmastikin turismi. Turisteja riittää joka vuodenajaksi, ja miksei riittäisi, kesällä on mahtavan rantaloman aika ja talvella hotelleita kansoittavat lämmintä ilmastoa rakastavat muuttolinnut. Näitä muuttolintuja pääsi bongailemaan esim. Funchalin rantakadulla. Urosten tuntomerkkejä olivat valkoiset kintut ja polvihousut, naaraat olivat usein päästään värikkäitä ja ne olivat usein verhoutuneet jonkunnäköiseen hattuun, selässä keikkui usein reppu.

 Kolme eri turistibussilinjaa kiertää aamusta iltaan Funchalin katuja, asiakkaita tuntui riittävän.


Monten kylässä turistien suosittu ajanviete on laskea kelkalla alas jyrkkää mäkeä. Vanha perinne elää.


 Retkiä voi ostaa maalle ja merelle.
Saatavilla on vaellusretkiä levadoilla, autoretkiä vuoristoon ja veneretkiä. Myös kalastusretkiä järjestetään. Tuolloin saaliista saa napata valokuvan ja sen jälkeen saalis palautetaan mereen. Kätevää, samoista kaloista voi nauttia yhä uudestaan ja uudestaan.


 Turismiin kuuluvat myös matkamuistot. Esimerkiksi kirjontatyöt ovat kuuluisia. Tässä tosin Marcon säläkauppa.

Taksit ovat edullisia ja niitä riittää


Sitten vihdoinkin niitä faktoja. Kollegani Tero näet kysyi faktoja Madeirasta ja tässähän niitä on.

Saari on kaukana kaikesta, lähin rannikko on Marokko, sinne on 608 kilometriä, Lissaboniin on täydet 1000 km.
Madeiran  pinta-ala on 800 neliökilometriä.
Madeira on 56 kilometriä pitkä ja 23 kilometriä leveä, ei siis suuruudella pilattu (vertailun vuoksi Ahvenanmaa on 1580 neliökilometriä).
Korkein kohta on Pico Ruivo, 1,862m, korkeuserot ovat yleisesti ottaen suuria
Asukasluku saarilla on 270,000, pääkaupungissa Funchalissa 112,000.
Presidenttinä toimii Miguel Albuquerque.
Itse vierailin saarella marras-joulukuun vaihteessa. Lämpötila oli päivisin 20-22 astetta, öisin oli toki viileämpää. Sadettakin saatiin, mutta sadekuurot eivät tavallisesti kestäneet kauaa.