sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kohteena Gdansk

Vihdoinkin  Gdanskissa!


Oi, sinä Itämeren helmi, kauan olen luoksesi kaivannut. Vihdoinkin pääsin katsomaan millainen kaupunki on Gdansk, joka sotiin asti  tunnettiin myös nimellä Danzig. Tai paremminkin kaupungin nimi  on vuorotellen ollut Gdansk tai Danzig vuosisatojen saatossa.
Saavuimme Gdanskiin kesän parhaaseen aikaan, auringonpaisteeseen ja turistisesonkiin ja se näkyi myös väkimäärissä, turisteja riitti parveilemaan Vanhan kaupungin kaduille kaupungin omien 460.000 asukkaan lisäksi.



Pari seikkaa kiinnitti oitis huomiomme, kaupungissa rakennettiin  paljon uutta ja vaikka uutta rakennettiin kovalla vauhdilla niin aina haluttiin säästää myös jotakin vanhaa ja historian patinoimaa niinkuin esimerkiksi talon vanha seinä tai pari. Nämä vanhat osat oli sitten ympätty uusiin rakennuksiin. Arvostan!







Kaupungin sydän on ilman muuta vanha kaupunki ja siellä kävelykatu Długa sekä Veikseljoen rannat. Näillä rannoilla oli uudisrakentaminen näkyvimpää, oli kivetystä, tyylikkäitä kahviloita, ökyhotelleja kuten Gdansk Hilton ja hotelli Gdansk.



Tuolla emme siis kuitenkaan asuneet, meidän majapaikaksemme olin valinnut hotelli Sadovan, se sijaitsi lähes kävelykatu Długan alussa, mutta jos olisi halunnut käyttää paljon junaa niin siinä tapauksessa toinen pää, luoteispää olisi ollut luonnikkaampi, rautatieasema kun sijaitsee siellä.




Tästä alkoi kaupunkikierroksemme





Pienvenesatama oli tupaten täynnä niinkuin ne heinäkuussa tapaavat olla joka paikassa.






Maailmapyörä ja nostokurki mahtuivat molemmat samaan maisemaan. 28 zlotya ja kaupunki oli hetken sinun.






Poseidonin patsas torilla oli kuvatuimpia kohteita, siitä pitivät linnutkin. Torilla viihtyivät myös musikantit, matkamuistokauppiaat ja jopa pythonkäärme.









Vanhan kaupungin perusnähtävyyksiin kuuluu Mariankirkko, joka valmistui 1502 ja on maailman suurin tiilestä rakennettu katedraali. Se on yli sata metriä pitkä ja korkeuttakin löytyy lähemmäs samaiset sata metriä. Kirkon torniin voi kiivetä ihailemaan maisemia mikäli intoa riittää ja jalka nousee.




Zielonyn sillanpielestä lähtevät laivat risteilylle ympäristöön. Suosittu paikka tuntui olevan Westerplatte, toisen maailmansodan alkamispaikan muistomerkki. Sinne oli kolmen vartin merimatka. Me emme kuitenkaan ostaneet tällaista risteilyä koska kävimme Sopotissa ja muistomerkki näkyi hyvin merelle ohi lipuessamme.






Gdansk on satamakaupunki ja yhdessä Gdynian kanssa se muodostaa ulkomaankaupan voimakaksikon. Yli puolet Puolan ulkomaankaupasta kulkee näiden satamien kautta. Kun otetaan mukaan vielä välissä oleva Sopot - kylpyläkaupunki, muodostuu kolmen kaupungin yksikkö,Trójimiasto, virkeä talousalue.
Satama Gdanskissa tuntui jatkuvan kilometrikaupalla, se oli uskomattoman laaja.








Sillanpielessä on tilaa myös pienvenesatamalle ja merimuseolle. Museo on sijoittunut Veikselin kummallekin puolelle, yli pääsee lossilla tai siltaa pitkin. Silta on tosin nostosilta, joka on puolikin tuntia välillä ylhäällä koska risteilyalusliikenne on vilkasta.
Maan vanhin nostokurki on säilytetty museon osana. Se seisoo samalla paikalla missä laivat ennen lastattiin ja purettiin.



s/s Sołdek on osa museota. Se on ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen Gdanskin telakalla rakennettu laiva. Sołdek  kuljetti hiiltä ja rautamalmia vuoteen 1980 asti.



Pari  päivistä kului tutkaillessa merikaupungin ilmapiiriä, ihmetellessä nähtävyyksiä ja etsien sitä makoisinta ravintolaa, yhtenä päivänä teimme laivamatkan Sopotiin.
 Viimeisen päivän ravintolavalintamme oli yllättäen saksalaistyyppinen ravintola. Se olikin ainoa paikka missä saksalaisuus näkyi, lähes koko Gdanskin väestöhän oli saksankielistä vielä ennen sotia.  Nykyään kielenä on useimmiten pelkkä puola, englantia puhutaan kyllä, mutta harvemmin löysi englanninkielisiä tekstejä mistään muualta kuin ruokalistoista.



Ilman muuta parhaat näköalat oli tästä ravintola Miasto Aniołowista. Tipin toivossa tarjoilijatyttö oli kirjoittanut laskuun henkilökohtaisen tervehdyksen, mikäs siinä, ruoka oli hyvää.



Osassa 2 piipahdamme Sopotissa.


Seuraa Fammon vaeltelua   Instagramissa ja

                                      blogit.fi

torstai 20. heinäkuuta 2017

Halvalla Gdanskiin?


HALVALLA GDANSKIIN?










Sähköpostiini tupsahtelee tavan takaa mainoksia joissa luvataan lentoliput Gdanskiin 27 euron sopuhintaan.
Kyseessä on halpalentoyhtiö Wizz air, joka ei ole enää mikään uusi yrittäjä, vaan on kiilannut jalkansa tukevasti ovenrakoon kilpailtessa yhtiöiden lento-osuuksista. Olen jo pitkään halunnut kokeilla noita edullisia lentoja Puolaan, etupäässä siitä syystä, että lennot lähtevät - jabadabaduu - Turusta mihin minulla on 90 kilometrin ajomatka kun taas Helsinki-Vantaa-kentälle matkaa kertyy 265 km. Miksi Wizz air lentää juuri Turusta? Luultavasti syynä ovat puolalaiset työntekijät Turussa ja Olkiluodossa, kysyntää on riittänyt ainakin toistaiseksi.
Tänä kesänä päätin vihdoinkin tarttua tilaisuuteen ja testata kyseisen lentoyhtiön.


Suunnittelin, että 3 yötä olisi juuri sopiva määra viettää Puolan maaperällä, ajankohta olisi joskus heinäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana, siis raamit olivat väljät.  Ja sitten vaan tilaamaan.

Ensimmäinen pettymys tuli välittömästi, niitä 27 euron lentoja ei löytynytkään , ei ainakaan enää kesäkuun loppupuolella, tai sitten ne oli jo löydetty ja vikkelästi hävinneet parempiin taskuihin. Ensimmäinen lento Gdanskiin hintaan 27,47 lähtisi vasta 2.8. Takaisin ei ihan heti alle satasen pääsisi, mutta 16.8. irtoaisi matka takaisin superedulliseen hintaan 19,90.
Mutta, mutta, kun se lomapahanen olisi jo heinäkuussa. Gdanskiin pääsi kuitenkin 9.7. hintaan 79,99 ja takaisin kolmen päivän kuluttua hintaan 69,99. Ei enää kuitenkaan ihan yhtä edullista.
Sitten alkoi vääntö lisämaksuista. Ruumaan menevän laukun olisi saanut mukaansa hintaan 37 euroa/suunta. Käsimatkatavaran sai ottaa ilmaiseksi vain jos se oli 42x32x25cm. Siis pikkureppu. Isompi reppu; 56x45x25cm matkustamoon maksoi 18€/suunta. Ja jos halusi mukaansa ylimääräisenä tietokone- tai kameralaukun niin 5€ ja asia järjestyi.
Mikäli halusi matkatoverinsa kanssa istumaan vierekkäin niin siitä lystistä sai pulittaa 6-16€ paikasta riippuen ja ikkunapaikka oli aina kalliimpi kuin muut paikat. No, ehkä kestäisin istua tunnin erossa puolisostani, ei siis paikkavarausta.
Lentoinformaatio kännykkään, no ei sitä toki ilmaiseksi anneta ; 1€, silvuplee.
Sen lisäksi kaikki sellaiset maksut kuin priority boarding, vaihtomaksut ja vakuutukset.
Ja tietenkin checking-in itse tulostamalla. Tiskiltä otettaessa 10€.

Laukun koko muodostui avainkysymykseksi. Kun lennot oli varattu tuli 2 tekstiviestiä joissa huolestuneina siitä etten joutuisi maksamaan portilla enemmän ehdotettiin, että sittenkin ottaisin isomman laukun ajoissa. Kun en taipunut maanitteluihin tuli vielä viimeisenä aamuna tarjous kympin alennuksesta jos sittenkin päätyisin suurempaan laukkuun. En päätynyt kun olin jo pakannut. Kolmen päivän vaatteet helleaikana mahtuvat yllättävän pieneen tilaan.





Sitten koittikin jo lähtöpäivä. Matka Turun lentokentälle oli sopivan lyhyt ja auton sai parkkiin ihan lentoaseman viereen. Ruuhka oli kaukana tältä lentoasemalta. Wizz airin kone laskeutui kentälle ja uudelleenpakkaaminen alkoi melkein välittömästi. Ja kyllä vain, laukkujen koko tarkistettiin. Jos laukku vaikutti liian suurelta, täytyi se ahtaa tietyn suuruiseen metallikoriin. Muuten lentokenttähenkilökunta toki oli ystävällistä. Kone myös lähti aikataulussa ja istumapaikatkin olivat vierekkäin koneen takaosassa, toinen jopa ikkunapaikka.  Matkan aikana voi ostaa virvokkeita, mutta eipä siinä paljon ehdi ostelemaan kun matka kestää vain tunnin ja kymmenen minuuttia.
Aikataulu piti sillä perillä kone oli jopa 5 minuuttia etuajassa.
Lech Walesan lentokentältä pääsee kaupunkiin sekä bussilla että junalla. Tiesimme, että vain bussi menisi perille asti, mutta epähuomiossa menimme junalla ja sehän menikin vain Wrzeszczin asemalle. Siellä olisi pitänyt vaihtaa paikallisjunaan, emme kuitenkaan jaksaneet vaan otimme taksin hotellille. Kustannukset: 2 junalippua 7,90 ja taksi 50 zlotyä + ilmainen sight-seeing kovin puheliaan, vähän iäkkäämmän, kovasti kantaaottavan  taksinkuljettajan tarjoamana. (Valuuttakurssi: 1 euro =n. 4 zlotya).

Myös paluumatka sujui rutiinilla, otimme hotellilta taksin koska oli vielä varhaista,
70 zlotya. Kone lähti ajoissa ja saapui perille aikataulussa. Neljän päivän parkkilippu maksoi 32€ ja maksuautomaatti löytyi helposti pieneltä asemalta.
Koneessa asiakkaita palveli kaksi nyrpeäilmeistä lentoemäntää, mutta aivan totta, mehän emme myöskään maksaneet lisämaksua hymystä.

Mitkä siis olivat meidän matkakustannuksemme kun mukana oli 2 henkilöä? 
- lentoliput parhaaseen sesonkiaikaan 300€ 
- puhelininfo (kyllä vain, siihen sorruin) 1€
- junat ja taksit lentokentälle ja lentokentältä n.32€
- lentokenttäparkki 4 päivää 32€
Yhteensä 365€  Minun mielestäni ei kovinkaan edullista kun kyseessä on halpalentoyhtiö ja kohde on noinkin lähellä, muuten kyllä.
Vertailun vuoksi tarkan markan matka käyttäen busseja molemmilla lentokentillä:
-lentoliput kahdelle 110,20
- bussit Puola  n. 6,50
- bussit Turku 12,80
Yhteensä 129,50
Matka olisi siis todella mahdollista  saada hyvinkin edullisesti, siis jos onnistuu saamaan ne 27,47 euron lentoliput...

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Ahvenanmaa

Kastelholman linna


Moottorihaaverin vuoksi kesäkuun purjehdusmatkamme Tukholman saaristoon pysähtyikin yllättäen Ahvenanmaalle. No eipä mitään, nyt oli aikaa viettää kaunis kesäpäivä Sundissa ja käydä jälleen kerran Kastelholman harmaakivilinnassa, joka onkin kesäisen Ahvenanmaan näyttävimpiä kohteita. Ja kun lisäksi viereinen vierasvenesatama on hyvinkin viihtyisä niin päivä sujui peräti mukavissa merkeissä.





Kastelholman linna rakennettiin Ruotsin suojaksi 1200-luvulla idästä tulevaa vihollista vastaan.
Alunperin linna oli veden ympäröimänä niinkuin tapana yleensä oli rakentaa, nykyään rehevöityvä merenlahti työntyy linnan sivulle, kutistuen sitten olemattomiin.

Kastelholman linnan historiasta tiedetään, että Bo Joninpoika Grip sai Ahvenanmaan ja sen mukana linnan karkotettuaan Ruotsin kuninkaan Magnus Eriksonin. Grip olikin aikansa rikkaimpia miehiä, hän rakennutti myöhemmin Raaseporin linnan. 

1400- ja 1500-luvut olivat linnan kulta-aikaa, vuosikymmenten kuluessa linnaa asuttivat mm. Sten Sture ja Gustav Vasan isä Erik Johansson.

Ja tietysti linnassa on säilytetty myös poliittisia vankeja joista varmasti kuuluisin on Erik XIV. Hänen veljensä Johan III piti Erikiä ja Kaarina Maununtytärtä lapsineen  siellä vankina syksyn 1571. Erik XIV vietti  yhteensä 8 vuotta viidessä eri linnassa kunnes menehtyi.
Johan itsekin asui linnassa useaan otteeseen.



Linna rakennettiin pienelle saarelle, ympärillä kulkivat vallihaudat ja linna ympäröitiin muureilla. Linnaan käveltiin laskusiltaa pitkin.








Tämä ovi vie keittiöön tai huoneeseen joka joskus on ollut keittiö.



Linnan tyhjennettävä mukavuuslaitos joka korvasi aikaisemman linnan ulkoseinällä riippuvan.
Alapuolella on portaikko jota pitkin pääsee salaisiin käytäviin. 



Kaikki huoneet eivät ole vierailukunnossa





1500-luvulla Gustav Vasa mieltyi linnan sijaintiin ja käytti sitä aina tullessaan seurueineen Ahvenanmaalle metsästysretkelle. 


Linnan ylimmistä kerroksista voi tarkkailla linnanpihaa ja muuta ympäristöä.





1666 alkoivat Ahvenanmaan noitavainot. Yhteensä seitsemäätoista naista syytettiin noituudesta, heidät vietiin Kastelholmin linnaan kuulusteluja varten. Koska papit käyttivät kuulusteluissa kidutusmenetelmiä puolet naisista tunnusti ja "noidat" tapettiin.







Vankityrmässä oli kaksimetriset seinät. Pimeässä ei kuitenkaan tarvinnut olla sillä kapoinen ikkuna löytyi. 



Vuonna 1745 tuli riehui Kastelholman linnassa ja vaikkei koko linna palanutkaan alkoi siitä linnan rappio. Linnat alkoivat myös käydä vanhanaikaisiksi, äkkiä olikin muodikasta asua kartanoissa. Linnan palamatonta osaa pidettiin lähinnä viljavarastona kunnes linnasta lopulta kunnostettiin museo.


Linnaan tutustuessa ei voi välttyä tekemästä tuttavuutta myös Jan Karlsgårdenin kanssa. Se on lähellä sijaitseva kotiseutumuseo minne on siirretty vanhoja talonpoikaistaloja ja aittoja eri puolilta Ahvenanmaata.
Lapsille on alueella askartelua ja iltatorikin löytyy.











Seuraa Fammon vaelteluja  Instagramissa ja
                          blogit.fi

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Nizza

Kolmen sukupolven matka Nizzaan 

Moni on kokenut Nizzan lumon, kun siellä kerran käy haluaa sinne aina takaisin. Mitä ihmettä tavallinen tallaaja, jonka ranska on surkeaa, jonka lompakko muistuttaa mäyräkoiran korvaa, jonka vartalo ei sovi ranskalaisiin muotiluomuksiin, sieltä hakee?

Nizza on kameleontti, se tarjoaa jokaiselle jotakin, Côte d'Azur jatkuu kilometrikaupalla, kaupunki henkii vanhaa historiaa ja kulttuuria, ravintolat kilpailevat mitä taidokkaimmilla annoksillaan, liikkuminen kaupungissa on helppoa ja edullista ja kävellenkin pääsee perille. Naapurikaupungit Cannes ja Monte Carlo omine houkutuksineen ovat lähellä. 

Kesäkuussa teimme kolmen sukupolven matkan Nizzaan. Miten matka onnistui kun jokaisella oli omat mieltymyksensä, toiveensa ja kiinnostuksen kohteensa? Mukana olivat: fammo jonka parasta ennen päiväys on jo mennyt ajat sitten, edellisen tytär parhaassa kukoistuksessaan eli kolmenkympin kriisistä juuri selvittyään odotellessaan neljänkympin kriisiä ja tyttärentytär, 12-vuotias esiteini, uimari, joka joinakin päivinä on ihan lapsi ja toisina taas melkein aikuinen. Fammolla oli edellisellä käynnillä jäänyt katsomatta pari museota, ainakin Chagall-museoon olisi pakko ehtiä, tytär halusi vähän päivetystä talvihipiälleen, lisäksi ranskalaiset putiikit kiinnostivat. Esiteini halusi ottaa rennosti, uida ja "chillailla". Miten yhdellä matkalla voi yhdistää kaikki nämä toiveet? 

Hotelliksi valikoitui Novotel Nice, ulkopuolelta vanhaa neuvostokolossia muistuttava, mutta sisältä turvallista neljän tähden laatua. Tärkeimmäksi kriteeriksi valinnassa nousi katolla oleva uima-allas. Se olikin ahkerassa käytössä joka päivä ennen kuin päivän riennot alkoivat.




Nizzan rannat ovat pientä, vaaleata, sileäksihiotunutta kiveä. Juuri kaupungin pitkä rantaviiva tekee Nizzasta viehättävän. Sellainen ranta on mukava vaihteeksi. Myös hiekkarantaa tuli kokeiltua toisena matkapäivänä kun menimme junalla Cannesiin. Esiteinit pitävät vaihtelusta.



Kaupungin läpi kulkee puistoalue jossa on runsaasti aktiviteetteja lapsille - ja kaikille lapsenmielisille. Näissä suihkulähteissä eivät uimataidottomatkaan huku. Siis summa summarum, uimista oli kylliksi.

Entäs se shoppailu sitten, ehdittiinkö ollenkaan kauppoihin. Eipä hätää - kaupungin kauppakatua, Avenue Jean Médeciniä on mahdoton ohittaa, sinne suuntasivat askelet ihan itsestään. Paitsi tavallisia henkkamaukkoja katua koristavat myös sellaiset nimet kuin Gallerie Lafayette, Nafnaf, Undix, Promod ja C&A varttuneempaan makuun.
Paksummalle kukkarolle löytyy mm. Louis Vitton, Hermes, Armani ja Kenzo - jokaiselle jotakin.
Eikä kaupoissa vaeltelu toki jäänyt pelkäksi lattiankulutukseksi, ei tytär turhaan ollut ottanut matkalaukkua mukaansa, minä yleensä tyydynkin pelkkään käsimatkatavarareppuun.






Paitsi vaateliikkeet houkuttelivat myös leipomot ja hedelmätorit.



Taidettakin ja matkamuistoja oli saatavilla - tottakai.



 Museoihinkin toki ehdittiin. Ensin ilmaantui pieniä pilviä taivaalle kun maanantai oli kansallinen juhlapäivä jolloin melkein kaikki museot ja kaupat olivat kiinni. Tiistaisin oli taas yleinen museoiden lepopäivä. Maanantaina pääsimme sentään käymään MAMAC-museossa. Se on nykytaiteen museo joka osoittautui pettymykseksi. Talo oli valtaisa kuusine kerroksineen mutta useimmat kerrokset ammottivat tyhjyyttään. Pääsymaksu tosin oli 10 euroa niinkuin kaikissa muissakin museoissa  (opaskirjat kertovat ettei pääsymaksua ole). Katolla oli erikoinen silta-käytävä sokkelisto ja puutarha. Näkymät toki olivat upeat.









Seuraavana keskiviikkona oli Chagallin museon vuoro. Se sijaitsee Cimiezissä, hieman keskustan ulkopuolella, kävellenkin  sinne toki pääsee, mutta bussilla joutuisammin. Samalta alueelta löytyvät myös Matisse-museo ja Arkeologinen museo.
Chagallin laatuun voi aina luottaa. Vuonna 1985 menehtynyt Chagall asui pitkiä aikoja Ranskan Rivieralla. Esillä oli paljon uskonnollisaiheisia, surrealistisia maalauksia, jokin niissä vain koskettaa pienen ihmisen sielua.



Tämä oli sisäpihalla komeileva valtaisa mosaiikkityö.


Kolmas kohteemme oli Vanhassa kaupungissa sijaitseva huomaamaton talo, Lascaris-palatsi. Tämä talo kuului 1600-luvulla Lascaris-Ventimiglian perheelle ja se edustaa barokkityyliä. Sisältä löytyy taideaarteita; maalauksia ja patsaita. Myös huonekalut ovat 1600-luvulta. Talossa on myös vanhojen soitinten kokoelma. Mielenkiintoinen kohde vaatimattoman julkisivun piilossa.








Kaikkien yhteinen toive oli käydä Linnakukkulalla, Colline du Châteaulla. Ylös pääsee hissillä tai kapuamalla kolmisensataa porrasta. Kukkulalla on puisto josta löytyvät vanhan linnoituksen rauniot ja mm. vanha hautausmaa. Tältä kukkulalta ammutaan myös joka päivä klo 12 tykinlaukaus, tapa joka saattaa pelästyttää herkempiä ihmisiä.




Linnoituksesta ei ole turhan paljoa jäljellä.


Viisi päivää kului jälleen kerran aivan liian nopeasti ja tuli päivä jolloin Norwegian ahmaisi meidät sisuksiinsa ja lennätti takaisin koleaan Helsinkiin. Jäljelle jäi haikeus ja kaipuu takaisin. Nizza, me tapaamme vielä!