tiistai 4. heinäkuuta 2017

Bomarsund

Bomarsundin linnoitus


Ja se Oolannin sota oli kauhia
Hurraa, hurraa, hurraa!
Kun kolmella sadalla laivalla
Seilas engelsmanni Suomemme rannoilla
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala,
Hurraa, hurraa, hurraa.

Halloo, mikä sota? Missä? Miksi?

Ahvenanmaalla voi ihmetellä Bomarsundin linnoituksen raunioita. Suomen sodassa 1809 Ruotsi menetti Suomen Venäjälle ja 1830 Venäjä ryhtyi rakentamaan linnoitusta länsirajansa suojaksi. Kylässä oli siihen aikaan eloa, sinne rakennettiin asuntoja, kauppoja ja koulu.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Jo vuonna 1854 tuli englantilaisten ja ranskalaisten laivasto ja pommitti linnoituksen hajalle ennenkuin se kunnolla edes valmistui.








Se oli niin komeata katsella
Hurraa, hurraa, hurraa
Kun engelsmanni seilasi lahdella
Juuri Oolannin fästingin kohdalla
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala,
Hurraa, hurraa, hurraa.


Linnoitus oli ympyrän muotoinen ja siitä on nähtävillä jäänteitä siellä täällä. Siihen kuului kaksi erillistä vartiotornia. Toinen niistä tai oikeastaan sen jäänteet, Notvikin torni kohoaa saaren korkeimmalla kohdalla, kun jaksaa kiivetä ylös tornille avautuu sieltä näköala kauas merelle. Sieltä oli hyvä tarkkailla pohjoisesta saapuvaa vihollista.
Alas kukkulalta pääsee myös metsän kautta merkittyä luontopolkua pitkin, tosin sateella kalliot saattavat olla liukkaita. Polku johtaa venesatamaan ja leirintäalueelle nimeltään Puttes camping.
Raunioille ei ole pääsymaksua ja niihin voi tutustua ympäri vuoden, tosin suosittelisin lämmintä aikaa. Leirintäalue on saanut maistaa ajan hammasta, mutta jos alueella haluaa yöpyä niin asuntovaunu-, mökki- tai telttamajoitus on mahdollinen. Alueella on myös vuokrattava sauna ja kahvila-ravintola. Maarianhaminasta on matkaa kolmisenkymmentä kilometriä.





Notvikin torni rakennettiin puolustamaan pohjoista sisääntuloväylää, mutta yllätys, yllätys, kehitys olikin kulkenut eteenpäin, sotalaivat eivät enää olleetkaan purjelaivoja vaan höyrylaivoja, jotka vaivatta kulkivat pitkin Ängösundin väylää ja tulivat siis yllättäen kaakosta. Notvikin 20 tykkiä oli kohdennettu väärään suuntaan tuhoisin seurauksin - tornin valloitus kesti vain kymmenisen tuntia.

Ja se oli vihollisen meiniki
Hurraa, hurraa, hurraa
Että ampua murskaksi fästinki
Ja ottaa se sotaväki fangiksi
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala
Hurra hurraa, hurraa!
Mutta Suomen poijat ne ampuivat
Hurraa, hurraa, hurraa
Että fästingin muurit ne kaikuivat
Ja Oolannin rannat ne raikuivat
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala
Hurraa, hurraa, hurraa!















Linnoituksen puolustajat vietiin sotavankeina Englantiin ja sieltä he pääsivät palaamaan vasta parin vuoden kuluttua. Vankeina viruessaan he tekivät laulun hyökkäyksestä, laulu oli paljon totuudenmukaisempi kuin oheinen, kaunisteltu versio.

Mikä sitten oli Oolannin sota? 1853-56 käytiin Krimin sotaa, silloin Venäjä soti liittoutuneita; Englantia, Ranskaa ja Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Kyseessä oli Venäjän vallan rajoittaminen Mustalla merellä ja Balkanilla. Oolannin sota oli osa Krimin sotaa, ideana oli tuhota kaikki  Venäjän huoltoreitit ja ulkomaankauppa ja pakottaa se rauhaan. Tuho kohdistui Ahvenanmaalle ja Suomeen koska toinen vaihtoehto, Kronstadtin linnoitus tiedettiin liian hyvin suojatuksi.
Sodassa ei löytynyt selvää voittajaa, mutta kärsijänä oli Suomi, sodan seurauksena Suomen menestyksellinen kauppalaivasto tuhoutui ja läntisiä rannikkokaupunkeja ryösteltiin ja poltettiin. Pariisin rauhansopimuksessa 1856 Ahvenanmaa demilitarisoitiin, sinne ei enää saa rakentaa uusia linnoituksia.



Muistoksi jäivät Bomarsundin linnoituksen rauniot.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti