maanantai 14. elokuuta 2017

Norja


Hurtigruten - reitti Norjan ympäri

Suunnittelimme kauan yhdistyksemme jäsenille laivamatkaa Norjan ympäri. Matkahan tehdään yleisimmin Hurtigruten-laivoilla. Matka tuntui hintavalta vaikka miten päin olisi laskenut ja korkea hintahan rajoittaa osanottajamäärää.  Viimein onnistuimme suunnittelemaan haluamamme matkan yhteistyössä Matkasenioreiden kanssa. Ajankohdaksi valikoitui syyskuun loppu, silloin matkojen hinta putoaa, mutta säät suosivat vielä. Neljäkymmentä  innokasta ilmottautui.

Matkaan lähdettiin Turusta bussilla. Helsingissä vaihdettiin  lentokoneeseen ja lennettiin Oslon kautta Kirkenesiin. Sieltä astuimme laivaan Hurtigrutenin m/s Nordkapp-nimiseen punavalkoiseen alukseen. Hurtigruten-laivat ovat pieniä verrattuina ruotsinlaivoihin, tämä alus oli 123 metriä pitkä ja matkustajakapasiteetti oli 622 henkeä.  Laivareitti kulkee lähes 2300 km Kirkenesistä Bergeniin. Nimi Hurtigruten merkitsee muuten nopeata reittiä.
Hurtigruten ei ole ainoastaan turisteille tarkoitettu matkailureitti, sen ensisijainen tehtävä on viedä posti Norjan pohjoisiin satamiin. Laiva havaittiin käyttökelpoiseksi kuljetusvälineeksi jo 100 vuotta sitten kun ei kunnon teitä vielä ollut. Bergenistä Kirkenesiin on aina 5 alusta yhtä aikaa liikkeellä  ja toiset viisi ajavat Kirkenesistä Bergeniin. Hurtigruten- matkaa kutsutaan kokonaiseksi kun sen ajaa edestakaisin, puolikas on vastaavasti jompaan kumpaan suuntaan. Halutessaan saa tietysti olla kyydissä vaikka vain yhden satamavälin.

Matkamme alku ei ollut lupaava, sillä jo Helsingin lento oli myöhässä ja Helsingissä mukaan tullut opas hermoili ettemme pääsisikään Kirkenesiin. Ehdimme ajoissa, mutta Kirkenesissä pisti kiireeksi koska Oslon lento oli vuorollaan  myöhässä ja m/s Nordkapp jo odottelikin ryhmäläisiä. Vastaanotto laivalla oli yllättävä - kehotettiin hakemaan respasta matkapahoinvointitabletteja koska Jäämerellä oli tuulista. Piti paikkansa, illallinen jäikin varsin monelta nauttimatta ja sen sijaan hytti tuli tutuksi. Asuimme 2-hengen hyteissä, kaikki ikkunallisia ulkohyttejä. Onneksi tuulet ja keinuminen jäivät tähän ensimmäiseen päivään.


Kirkenes on 3000 asukkaan kaupunki joka tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, se oli pommitetuimpia seutuja Euroopassa. Kirkenes sijaitsee Varanginvuonon rannalla vain 8 kilometriä Venäjän rajalta.


Seuraavana aamuna saavuttiin Hammerfestiin, maailman pohjoisimpaan kaupunkiin, se oli matkamme ensimmäinen pysähdyssatama. Satama sijaitsee keskellä kaupunkia joten suurin osa matkalaisista lähti kävellen kaupungille katselemaan nähtävyyksiä. Nähtävyyksiksi laskettakoon kirkko hautausmaineen sekä  kaupungin keskusta. Toisella puolen lahtea on kuningas Oscarin pystyttämä Struven meridiaanista kertova muistomerkki, maailmanperintökohdebongaus niitä metsästäville. Halukkaat voivat myös pientä maksua vastaan liittyä jääkarhuklubiin. Kaupungin vaakunassakin komeilee jääkarhu, se muistuttaa kaupungin kalastus- ja pyyntiperinteistä. 
Nykyään kaupunki tunnetaan Snövit-kaasukentästään, siellä on myös maailman pohjoisin LNG-laitos.


















Keskiyön tietämissä saavuimme seuraavaan etappiimme, Tromssaan. Laivayhtiön puolesta oli järjestetty erilaisia retkiä, mukaan pääsi ilmoittautumalla edellisenä päivänä. Retket olivat luonnollisesti maksullisia. Meille oli järjestetty bussikuljetus Jäämeren katedraaliin jossa pidettiin kirkkokonsertti ja tähän retkeen osallistui varmaan suurin osa laivan matkustajista. Katedraali oli kauniisti valaistu, tilaisuus oli kerrassaan upea. Ohjelmassa oli hengellisiä lauluja ja Edvard Griegin sävelmiä.

Itse Tromssaan ei päivänvalossa päässyt tutustumaan, todettakoon kuitenkin, että se on rakennettu 1794 saarelle ja että siellä on merenkulun ja arktisten alueiden tutkimuskeskus.


Palattuamme laivalle matka jatkui ja aamulla odottivatkin jo uudet maisemat, yön aikana olimme saapuneet Harstadiin. Halukkaille oli tarjolla retki Vesteråleniin, tottakai halusimme lähteä katsomaan Lofootteja, tuota parinsadan kilometrin pituista saarirykelmää vähän lähempää. Melkein koko päivä kuluikin sitten bussin kyydissä saarilla seikkaillessa.
Sekä Harstadista että myös Bodosta lähtee tie Lofooteille, saariryhmälle, joka on kuulu kauneudestaan. Ja kauniita maisemat toki olivat syyskuussakin. Vierailimme Trondenesin kirkossa, kotiseutumuseossa ja sotamuseossa. 























Sotamuseon katolle oli  jämähtänyt superkokoinen tykki, Barbara. Se tuotiin tänne Toisen maailmansodan miehityksen aikana. Valitettavasti tai onneksi sitä ei ehditty käyttää kertaakaan.








Kalankuivatusteline on säilyttänyt suosionsa kautta vuosisatojen



Kävimme usealla saarella, kaikkiin ei ole siltaa vaan lauttayhteys. Lyhyellä lauttamatkalla nautimme aitoja norjalaisia eväitä, tunnbröd med mesost.


Sortlandissa, sinisessä kaupungissa, kiipesimme taas risteilyalukseemme, vielä oli tarjolla toinenkin retki sille päivälle, nimittäin merikotkasafari. Siihen emme kuitenkaan osallistuneet sillä Saaristomerellä paljon aikaa viettävänä merikotkat ovat minulle käyneet tutuiksi. Retkelle osallistui kuitenkin runsaasti muita, he siirtyivät pienempään alukseen ja porhalsivat oppaan kanssa bongaamaan kotkia. Takaisintulijoiden kasvoilla näkyi onnellisia ilmeitä, runsaasti kotkia oli löytynyt. 




Trollfjorden

Illansuussa  saavuimme kuuluisaan Trolljordeniin vuonoon. Kaikki matkustajat kuulutettiin kannelle, m/s Nordkapp lipui hiljalleen pitkän vuonon perukoille auringonkilossa Griegin Trollflöjtenin samalla soidessa täysillä. Vaivalloisesti laiva sitten kääntyi takaisin ahtaassa putkessa ja ajoi taas väljemmille vesille. Perin juhlavaa, tunne oli mahtavan paatoksellinen.






Napapiiri saavutettu. Tänne olisi päässyt retkelle katsomaan auringonnousua aamuvarhaisella. Tämä etappi oli pienimuotoisen juhlinnan paikka. Risteilyisäntämme antoi meille Napapiirin kasteen. Jokainen joka asettui jonoon ja nautti lusikallisen kalanmaksaöljyä sai todistukseksi saamastaan kasteesta kaiverretun lusikan. Ja jottei kellekään olisi jäänyt kasteesta paha mieli, saimme myös likööripikarillisen.






Hauska vuorijono oli myös "seitsemän sisarusta", kyllä se luonto osaa!
Seuraava pysähdyspaikka oli Bronnøysund, laiva jää sinne pariksi tunniksi joten lähdimme kaupungille jaloittelemaan. Sää oli hieno, mutta pieneksi pettymykseksemme kaupat olivat jo sulkemassa oviaan, lauantai kun oli.







Tämä vuori, Trollhatten, on kuulu siitä, että siinä on pyöreä reikä.  Itse asiassa se on luonnon muotoilema 160 metriä pitkä kanava vuoren läpi.




Viides matkapäivä ja jälleen uusi satama -Trondheim. Päivä alkoi sight-seeingillä jonka jälkeen oli vuorossa kaupungin tärkein kohde - Nidarosin tuomiokirkko. Trondheimin kaupunki sijaitsee samannimisen vuonon pohjukassa ja on kulttuuri- ja yliopistokaupunki. Asukkaita on 200.000 joista 30.000 opiskelijoita. Tämä viikinkikuningas Olav Tryggvesonin perustama kaupunki oli Norjan pääkaupunki vuoteen 1217 asti ja sen alkuperäinen nimi oli Nidaros. Samoihin aikoihin rakennettiin myös Nidarosin tuomiokirkko joka on Norjan tärkein kirkko ja suurimpia kirkkoja Euroopassa.



Entäs sitten se ruokapuoli? Risteilyhintaan kuului aamiainen, lounas ja illallinen. Aamiainen ja lounas tarjoitiin noutopöydästä, iltaisin oli a la carte-annokset.
Ruoka oli kala- ja äyriäispainotteista, meitä todella hemmoteltiin kaikennäköisillä herkuilla, ruokajuomat olivat kuitenkin maksullisia.






M/s Nordkapp pysähtyi Bergeniin ja sinne jäimme mekin pariksi yöksi.




Enemmän Bergenistä erillisessä postauksessa.

Matkalle lähdettäessä jotkut kehottivat ottamaan paljon lukemista mukaan "tylsiksi hetkiksi". Sellaisia tylsiä hetkiä ei kuitenkaan tullut koko matkan aikana. Ohjelmaa ja katsomista riitti joka päivälle. Meidän ryhmämme sai myös lainata laivan kabinettia jossa meillä oli omaa ohjelmaa, ryhmämme asiantuntija mm. kertoi arktisen alueen kaloista ja linnuista.  Laivalla oli käytettävissä kuntosali ja sauna ja kannella kaksi poreallasta. Siellä me innokkaimmat lilluimme lämpimässä vedessä pipot päässä (varustamon lahja). Suuren osan ajasta lohkaisi tietysti ruokailu, eikä kanneltakaan malttanut pysyä poissa, olivathan maisemat henkeäsalpaavan mahtavia joka päivä.

Seuraa fammon vaeltelua myös Instagramissa

tiistai 8. elokuuta 2017

Neptunuksen luola

NEPTUNUKSEN LUOLAN UUMENISSA




Sardinianmatkallamme meitä houkutteli Neptunuksen luola, Grotta di Nettuno. Se sijaitsee aivan Capo Caccia-niemen kärjessä ja on kaikkien turistien ja paikallistenkin himoitsema kohde.
Tälle niemelle on autotie, Algherosta on noin 24 km kuulemma kaunista tietä niemen kärkeen. Niemen kärjessä on majakka, joka näkyy hyvin Algheron kaupunkiin. Majakan läheltä lähtevät portaat joita pitäisi olla 656, ne laskeutuvat alas luolaan. 
Luolan ihasteluun voi yhdistää myös merimatkan, tämä oli meidän valintamme.
Risteilyalukset lähtevät Algheron venesatamasta, yrittäjiä on monta, me ostimme risteilymme Antoniolta koska Antonio on mukava mies, eikä vähiten siksi, että hän antoi meille perhealennuksen (3 aikuista ja 3 lasta 50€).
Hinnat: 15€ aikuinen, 7,50 lapsi
Saimme nauttia kolmen vartin merimatkasta, aurinko pureutui kannella ihoon, mutta leppeä tuuli teki olosta auvoisen. Laivalta sai ostaa juotavia ja pikkupurtavaa, Antonio taiteili tyttösille rannekoruja ajankuluksi ja lasten iloksi. Capo Caccia lähestyi, äkkijyrkät kallioseinät tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi.





Sitten oltiinkin jo perillä. Pyörähdimme vielä katsomassa vieressä olevaa Isola di Foradadan kalliosaarta  ja sitten pääsimmekin luolan suuaukolle. Vain yksi alus kerrallaan pääsi purkamaan tai lastaamaan, sen jälkeen ne siirtyivät lähistölle odottelemaan kunnes asiakkaat olivat tehneet luolakierroksensa.




Miten vesi voikin olla niin ihanan turkoosia ja kirkasta. Alueella on kuulemma kaksi muutakin luolaa, mutta ne eivät ole avoinna vierailijoille. Täältä löytyy myös vedenalaisia luolia sukeltajien käyttöön.


Luolan suuaukko, oikealta lähtevät portaat ylös majakalle. Luola löydettiin 1700-luvulla ja siihen aikaan luolaan pääsi ainoastaan vesitse. 1800-luvulla kuninkaalliset tapasivat vierailla luolissa, siihen aikaan luolia valaisivat vain kynttilät. Opas kertoi, että portaat rakennettiin luolan ulkoseinään 1954.


Päästiin sitten vuorollamme luolaan, sinne oli erillinen 13 euron pääsymaksu. Italialainen oppaamme  kertoi luolasta italiaksi ja englanniksi. Polku jota kuljetaan on neljän kilometrien pituinen, turistit pääsevät kuitenkin vain noin puolen kilometrin etäisyydelle. Normaalipituinen mahtuu kulkemaan suorana, vain jossain kohdin sai varoa päätään. Polku oli kohtuullisesti valaistu, siten että luolien lumo kuitenkin säilyi. Rattaat täytyi jättää paattiin, joten pikkulapsia täytyy kantaa jolleivat he osaa itse vielä kävellä. Meidän 2-vuotiaamme selvitti reitin hienosti.







Äkkiä eteemme avautui maanalainen järvi. Ihmiset haukkoivat henkeään ihastuksesta, niin mekin. Järvellä on nimikin, Lamarmora-järvi, se on kuulemma sata metriä pitkä ja näin ollen Euroopan suurin suolavesijärvi. Seinässä oli tummempia jälkiä, meren pinta oli 4 metriä ylempänä 125.000 vuotta sitten jääkausien välissä. 




Tippukivimuodostelmat muodostuvat vähitellen tuhansien vuosien aikana kun kalkkipitoinen vesi tihkuupikkuhiljaa kalliosta. Katosta riippuvat puikot kasvavat alaspäin, ne ovat nimeltään stalaktiitteja. Maasta ylöspäin nousevat pylväät ovat nimeltään stalagmiitteja. Suurin näkemämme oli 33 metrin korkuinen ja leveyskin oli mahtava. Nämä muodostelmat ovat syntyneet 135-65 miljoona vuotta sitten. Aika karkea arvio.



Näitä luolia on käytetty myös elokuvien filmauspaikkoina. Sinivihertävät sävyt näyttävätkin varmasti upeilta filmillä.
    



Easy piece of cake kun veneessä on nostosilta.

Kierroksemme oli ohi, viimeiset valokuvat otettu ja veneemme jo odottelikin meitä. Aika nonstoppia tämä oli, mutta toimi kuitenkin, heinäkuu on kuitenkin parhainta sesonkia ja ilmakin oli mitä mainioin. Tuulellahan tänne ei veneellä olekaan tulemista, länsituulella aallot lyövät kuulemma suoraan sisään luolan suuaukosta.
Kolme varttia merimatkanautintoa ja oltiin taas Algheron satamassa. Nuorin nukahti joten saimme rauhassa keskittyä mahtaviin maisemiin. Retkeen kului vajaa kolme tuntia, mikä oli juuri sopiva aika, mutta jälkipuinti jatkui pitkälle iltaan.



Seuraa Fammon vaeltelua myös Instagramissa