sunnuntai 27. elokuuta 2017

Selkämeren kansallispuiston majakka - Kylmäpihlaja

Kylmäpihlajan majakkasaari









Siellä se seisoo ylväänä merelle tähyillen suurehkolla lintujen miehittämällä luodolla, punatiilinen majakka. Tyrnipensaiden oksat riippuvat raskaina marjoista ovathan ne lintujen huolellisesti lannoittamia, marjat puolestaan joutuvat nälkäisten muuttolintujen kitusiin, tätä se luonnon kiertokulku on. On kaunis elokuun iltapäivä ja olemme tulleet veneretkelle tälle Rauman länsipuolella sijaitsevalle ulkoluodolle. Matka Raumalta sopivasti pelkällä genoalla viiden solmun vauhtia toi meidät  tunnissa perille. Kesäkuukausina tänne ajaa myös vesibussi pari-kolme kertaa päivässä katso aikataulu tästä, se on hieman nopeampi.





Itse majakkarakennus kohoaa 36 metrin korkeuteen, se valmistui vuonna 1953 ja on arkkitehtien Antero Pernajan ja Kaarina Tammisen käsialaa. Rakennus toimi aikaisemmin yhdistettynä majakkana ja luotsiasemana.Ylimmässä kerroksessa oli näköalatasanne ja muista kerroksissa löytyi asuintilat luotsille, kutterinkuljettajille ja majakkamiehille, nykyään ne on kunnostettu  hotellihuoneiksi. Mikäli haluat ainutlaatuisen elämyksen voit yöpyä täällä halvimmillaan 99 euron hintaan majoitushinnat  Jokaiseen 13 huoneeseen kuuluu luonnollisesti merinäköala, yläkerroksen sviitistä sitä saa ihailla peräti kolmeen suuntaan.










Näköala kohden kaupunkia ja satamaa


Myös venekunnat ovat tervetulleita, satamassa on neljän metrin syväys joten sinne uivat suuremmatkin paatit.  Veneilijöitä varten on suihkut ja laiturisähköpistokkeet.  Saarelta löytyy myös tilaussauna ja kylpytynnyri. Olisi varmaankin autuaallista köllötellä tynnyrissä meren tyrskyjä ihaillen.



Majakan valo kantoi 27 mpk päähän ja sillä oli tehokas nautofoni äänimerkkien antoon. Myöhemmin majakan valotehoa vähennettiin 15 meripeninkulmaan kantavaksi.

Majakalla on mahdollista ruokailla tai kahvitella. Heinäkuussa tarjolla oli saaristolaispöytä ja näin elokuussa ruokana on hieman helppotöisempi kalakeitto.
Erillisessä aitassa pääsee tutustumaan taidenäyttelyyn. Tänä kesänä esillä on Lasse Kempaksen ja Jorma Hynnisen töitä.






Saari on erittäin suosittu lintusaari niin lintujen kuin bongareittenkin keskuudessa. Siellä on laskettu 160 vierailevaa ja 28 pesivää lintulajia. Keväisin luoto on täynnä pesiviä haahkoja eikä luodon eteläkärkeen ole menemistä lapintiirojen pesimisaikaan, ne kiihtyvät helposti oikeaan tiiraraivoon. Majakkarakennus taas on räystäspääskyjen miehittämä. Saarella on myös lintuseinämälintubongareitten tarpeisiin  ja siellä on lainattavissa kaukoputki ja kiikarit.



Seuraa fammon vaeltelua myös instagramissaosoitteessa blogit.fi sekä Facebookissa

perjantai 18. elokuuta 2017

Källskär - miten unelmasta tuli totta

Källskär - erään miehen unelma






Olipa kerran mies joka rakasti kukkia, vielä enemmän hän rakasti merta ja luontoa.  Vuonna 1958 tämä mies sattui käymään Källskärin luodolla Ahvenanmaan saaristossa, hän rakastui oitis palavasti tähän saareen ja halusi sen omakseen. Saari ei kuitenkaan ollut myytävänä. On myös olemassa laki jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saa omistaa maata Ahvenanmaalla ja kaikeksi onnettomuudeksi tämä mies sattui olemaan ruotsalainen. Jos oikein kovasti jotakin haluaa niin mitkään uhraukset eivät ole liian suuria, tämä mies vapaaherra Göran Åkerhielm nimeltään muutti siis asumaan  Ahvenanmaalle. Vihdoin vuonna 1965 hän sai ostaa saaren keskiosan. Seuraavat 18 vuotta tämä mies, jota kutsuttiin kreiviksi toteutti unelmaansa ja teki saaresta omannäköisensä paratiisin. Kaikki kesät hän vietti tiiviisti saarella muuttaen karun saaren viheriöiväksi keitaaksi. Saarella ei ollut liiemmälti pintamaata joten naapurisaarista käytiin hakemassa kaikki mahdollinen ruokamulta.
Saari oli kaukana kaikesta, hankalien yhteyksien päässä, lähin suurempi saari oli Kökar, nykyisin sieltä järjestetään kesäkuukausina tutustumiskäyntejä saarelle.

Muutama  vuosi sitten osallistuimme tällaiselle retkelle.






Kreivin inhokki oli betoni, niinpä saarella ei betonia näy, sen sijaan on käytetty kiviä.  Herkules tähyää merelle korkealla kalliolla, patsas on valettu pronssiin. Myös  piha on koristeltu antiikin patsaita imitoivilla marmoripatsailla.


Kreivi rakasti vanhaa kreikkalaista kulttuuria ja välimerellistä flooraa. Saarella kukkivat rhododendronit ja siellä kasvaa sypressejä, tuijia, kastanjoita ja kuusamia. Itse asuintalo on Reima Pietilän suunnittelema ja tuotu valmiina saarelle.  Se on rakennettu hirsistä vanhan karjalaisen mallin mukaisesti, keskellä taloa on suuri leivinuuni, kreivi kun ihaili myös vanhaa suomalaista kulttuuria. 




Karua saarta on jääkausi ja meri muovannut. Saaren nähtävyys on "kannu", yli kolmemetrinen, sileäksihioutunut kivimuodostelma. Saari on sangen vaikeakulkuista kalliota ja kivenmurikkaa, sieltä löytyy myös irtokiven täyttämiä pirunpeltoja.


Saaren eteläpuolelle rakennettiin satama ja aallonmurtaja meren myrskyjä hillitsemään. Joka kevät työn sai tehdä myrskyjen jäljiltä uudestaan. Kreivi ei pitänyt myöskään tekniikasta, hänen mielestään ruumiillinen työ jalosti ihmistä, siksi kaikki onkin rakennettu pelkällä lihasvoimalla.



Kreivi kestitsi mielellään vieraita, saarella vierailivat näyttelijät, kirjailijat ja liikemiehet. Tove Jansson oli kreivin hyvä ystävä ja kävi saarella joka kesä, niinpä Tovelle on rakennettu oma mökki saarelle. Mökki on nimeltään Muumitalo, kuinkas muuten. Mökin kattokoristetta hän sitten myöhemmin käytti mallina omassa muumitalossaan.



Muitakin rakennuksia saarelta löytyy, yksi niistä on Häxans hus.



Kyllähän pihassa nyt ruohomatto on oltava oltiin sitten saaressa tai ei. Kiviaita suojeli kasvustoa ja toi lämpöä, kivien suojassa kasvoivat yrtit, vihannekset  ja jopa viiniköynnös. Ruohomatolla saattoi pelata krikettiä, mittasuhteet oli tarkoin harkittu.
Kaiken kruunasi suuritöinen kastelujärjestelmä.

Aamuisin työntekijät saapuivat saarelle rakennustöihin ja jokaisella oli oltava kaksi ämpärillistä multaa mukanaan. Eihän se puutarhakaan tuhkasta nouse.




Ahkerinkin rakentaja kuitenkin vanhenee eikä enää jaksa taistella luontoa vastaan, siksi kreivi testamenttasikin saarensa Ahvenanmaan maakuntahallinnolle vuonna 1984. Onneksi testamenttasi, nyt joku toinen huolehtii saaresta ja pääsemme katsomaan tuota erään pienen ihmisen suurta unelmaa.
Onko sinulla jokin unelma minkä hyväksi teet töitä? 


Seuraa fammon vaeltelua myös Instagramissa



maanantai 14. elokuuta 2017

Norja


Hurtigruten - reitti Norjan ympäri

Suunnittelimme kauan yhdistyksemme jäsenille laivamatkaa Norjan ympäri. Matkahan tehdään yleisimmin Hurtigruten-laivoilla. Matka tuntui hintavalta vaikka miten päin olisi laskenut ja korkea hintahan rajoittaa osanottajamäärää.  Viimein onnistuimme suunnittelemaan haluamamme matkan yhteistyössä Matkasenioreiden kanssa. Ajankohdaksi valikoitui syyskuun loppu, silloin matkojen hinta putoaa, mutta säät suosivat vielä. Neljäkymmentä  innokasta ilmottautui.

Matkaan lähdettiin Turusta bussilla. Helsingissä vaihdettiin  lentokoneeseen ja lennettiin Oslon kautta Kirkenesiin. Sieltä astuimme laivaan Hurtigrutenin m/s Nordkapp-nimiseen punavalkoiseen alukseen. Hurtigruten-laivat ovat pieniä verrattuina ruotsinlaivoihin, tämä alus oli 123 metriä pitkä ja matkustajakapasiteetti oli 622 henkeä.  Laivareitti kulkee lähes 2300 km Kirkenesistä Bergeniin. Nimi Hurtigruten merkitsee muuten nopeata reittiä.
Hurtigruten ei ole ainoastaan turisteille tarkoitettu matkailureitti, sen ensisijainen tehtävä on viedä posti Norjan pohjoisiin satamiin. Laiva havaittiin käyttökelpoiseksi kuljetusvälineeksi jo 100 vuotta sitten kun ei kunnon teitä vielä ollut. Bergenistä Kirkenesiin on aina 5 alusta yhtä aikaa liikkeellä  ja toiset viisi ajavat Kirkenesistä Bergeniin. Hurtigruten- matkaa kutsutaan kokonaiseksi kun sen ajaa edestakaisin, puolikas on vastaavasti jompaan kumpaan suuntaan. Halutessaan saa tietysti olla kyydissä vaikka vain yhden satamavälin.

Matkamme alku ei ollut lupaava, sillä jo Helsingin lento oli myöhässä ja Helsingissä mukaan tullut opas hermoili ettemme pääsisikään Kirkenesiin. Ehdimme ajoissa, mutta Kirkenesissä pisti kiireeksi koska Oslon lento oli vuorollaan  myöhässä ja m/s Nordkapp jo odottelikin ryhmäläisiä. Vastaanotto laivalla oli yllättävä - kehotettiin hakemaan respasta matkapahoinvointitabletteja koska Jäämerellä oli tuulista. Piti paikkansa, illallinen jäikin varsin monelta nauttimatta ja sen sijaan hytti tuli tutuksi. Asuimme 2-hengen hyteissä, kaikki ikkunallisia ulkohyttejä. Onneksi tuulet ja keinuminen jäivät tähän ensimmäiseen päivään.


Kirkenes on 3000 asukkaan kaupunki joka tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, se oli pommitetuimpia seutuja Euroopassa. Kirkenes sijaitsee Varanginvuonon rannalla vain 8 kilometriä Venäjän rajalta.


Seuraavana aamuna saavuttiin Hammerfestiin, maailman pohjoisimpaan kaupunkiin, se oli matkamme ensimmäinen pysähdyssatama. Satama sijaitsee keskellä kaupunkia joten suurin osa matkalaisista lähti kävellen kaupungille katselemaan nähtävyyksiä. Nähtävyyksiksi laskettakoon kirkko hautausmaineen sekä  kaupungin keskusta. Toisella puolen lahtea on kuningas Oscarin pystyttämä Struven meridiaanista kertova muistomerkki, maailmanperintökohdebongaus niitä metsästäville. Halukkaat voivat myös pientä maksua vastaan liittyä jääkarhuklubiin. Kaupungin vaakunassakin komeilee jääkarhu, se muistuttaa kaupungin kalastus- ja pyyntiperinteistä. 
Nykyään kaupunki tunnetaan Snövit-kaasukentästään, siellä on myös maailman pohjoisin LNG-laitos.


















Keskiyön tietämissä saavuimme seuraavaan etappiimme, Tromssaan. Laivayhtiön puolesta oli järjestetty erilaisia retkiä, mukaan pääsi ilmoittautumalla edellisenä päivänä. Retket olivat luonnollisesti maksullisia. Meille oli järjestetty bussikuljetus Jäämeren katedraaliin jossa pidettiin kirkkokonsertti ja tähän retkeen osallistui varmaan suurin osa laivan matkustajista. Katedraali oli kauniisti valaistu, tilaisuus oli kerrassaan upea. Ohjelmassa oli hengellisiä lauluja ja Edvard Griegin sävelmiä.

Itse Tromssaan ei päivänvalossa päässyt tutustumaan, todettakoon kuitenkin, että se on rakennettu 1794 saarelle ja että siellä on merenkulun ja arktisten alueiden tutkimuskeskus.


Palattuamme laivalle matka jatkui ja aamulla odottivatkin jo uudet maisemat, yön aikana olimme saapuneet Harstadiin. Halukkaille oli tarjolla retki Vesteråleniin, tottakai halusimme lähteä katsomaan Lofootteja, tuota parinsadan kilometrin pituista saarirykelmää vähän lähempää. Melkein koko päivä kuluikin sitten bussin kyydissä saarilla seikkaillessa.
Sekä Harstadista että myös Bodosta lähtee tie Lofooteille, saariryhmälle, joka on kuulu kauneudestaan. Ja kauniita maisemat toki olivat syyskuussakin. Vierailimme Trondenesin kirkossa, kotiseutumuseossa ja sotamuseossa. 























Sotamuseon katolle oli  jämähtänyt superkokoinen tykki, Barbara. Se tuotiin tänne Toisen maailmansodan miehityksen aikana. Valitettavasti tai onneksi sitä ei ehditty käyttää kertaakaan.








Kalankuivatusteline on säilyttänyt suosionsa kautta vuosisatojen



Kävimme usealla saarella, kaikkiin ei ole siltaa vaan lauttayhteys. Lyhyellä lauttamatkalla nautimme aitoja norjalaisia eväitä, tunnbröd med mesost.


Sortlandissa, sinisessä kaupungissa, kiipesimme taas risteilyalukseemme, vielä oli tarjolla toinenkin retki sille päivälle, nimittäin merikotkasafari. Siihen emme kuitenkaan osallistuneet sillä Saaristomerellä paljon aikaa viettävänä merikotkat ovat minulle käyneet tutuiksi. Retkelle osallistui kuitenkin runsaasti muita, he siirtyivät pienempään alukseen ja porhalsivat oppaan kanssa bongaamaan kotkia. Takaisintulijoiden kasvoilla näkyi onnellisia ilmeitä, runsaasti kotkia oli löytynyt. 




Trollfjorden

Illansuussa  saavuimme kuuluisaan Trolljordeniin vuonoon. Kaikki matkustajat kuulutettiin kannelle, m/s Nordkapp lipui hiljalleen pitkän vuonon perukoille auringonkilossa Griegin Trollflöjtenin samalla soidessa täysillä. Vaivalloisesti laiva sitten kääntyi takaisin ahtaassa putkessa ja ajoi taas väljemmille vesille. Perin juhlavaa, tunne oli mahtavan paatoksellinen.






Napapiiri saavutettu. Tänne olisi päässyt retkelle katsomaan auringonnousua aamuvarhaisella. Tämä etappi oli pienimuotoisen juhlinnan paikka. Risteilyisäntämme antoi meille Napapiirin kasteen. Jokainen joka asettui jonoon ja nautti lusikallisen kalanmaksaöljyä sai todistukseksi saamastaan kasteesta kaiverretun lusikan. Ja jottei kellekään olisi jäänyt kasteesta paha mieli, saimme myös likööripikarillisen.






Hauska vuorijono oli myös "seitsemän sisarusta", kyllä se luonto osaa!
Seuraava pysähdyspaikka oli Bronnøysund, laiva jää sinne pariksi tunniksi joten lähdimme kaupungille jaloittelemaan. Sää oli hieno, mutta pieneksi pettymykseksemme kaupat olivat jo sulkemassa oviaan, lauantai kun oli.







Tämä vuori, Trollhatten, on kuulu siitä, että siinä on pyöreä reikä.  Itse asiassa se on luonnon muotoilema 160 metriä pitkä kanava vuoren läpi.




Viides matkapäivä ja jälleen uusi satama -Trondheim. Päivä alkoi sight-seeingillä jonka jälkeen oli vuorossa kaupungin tärkein kohde - Nidarosin tuomiokirkko. Trondheimin kaupunki sijaitsee samannimisen vuonon pohjukassa ja on kulttuuri- ja yliopistokaupunki. Asukkaita on 200.000 joista 30.000 opiskelijoita. Tämä viikinkikuningas Olav Tryggvesonin perustama kaupunki oli Norjan pääkaupunki vuoteen 1217 asti ja sen alkuperäinen nimi oli Nidaros. Samoihin aikoihin rakennettiin myös Nidarosin tuomiokirkko joka on Norjan tärkein kirkko ja suurimpia kirkkoja Euroopassa.



Entäs sitten se ruokapuoli? Risteilyhintaan kuului aamiainen, lounas ja illallinen. Aamiainen ja lounas tarjoitiin noutopöydästä, iltaisin oli a la carte-annokset.
Ruoka oli kala- ja äyriäispainotteista, meitä todella hemmoteltiin kaikennäköisillä herkuilla, ruokajuomat olivat kuitenkin maksullisia.






M/s Nordkapp pysähtyi Bergeniin ja sinne jäimme mekin pariksi yöksi.




Enemmän Bergenistä erillisessä postauksessa.

Matkalle lähdettäessä jotkut kehottivat ottamaan paljon lukemista mukaan "tylsiksi hetkiksi". Sellaisia tylsiä hetkiä ei kuitenkaan tullut koko matkan aikana. Ohjelmaa ja katsomista riitti joka päivälle. Meidän ryhmämme sai myös lainata laivan kabinettia jossa meillä oli omaa ohjelmaa, ryhmämme asiantuntija mm. kertoi arktisen alueen kaloista ja linnuista.  Laivalla oli käytettävissä kuntosali ja sauna ja kannella kaksi poreallasta. Siellä me innokkaimmat lilluimme lämpimässä vedessä pipot päässä (varustamon lahja). Suuren osan ajasta lohkaisi tietysti ruokailu, eikä kanneltakaan malttanut pysyä poissa, olivathan maisemat henkeäsalpaavan mahtavia joka päivä.

Seuraa fammon vaeltelua myös Instagramissa